Rohkeutta. Rohkeutta minä toivon jokaiselle, joka Jumalaa tosissaan haluaa etsiä. Yksin on vaikeaa taivaltaa elämäänsä, mutta toisaalta yksinolo helpottaa uskomattoman paljon Jumalan etsimistä ja löytymistä! Kun ei ole lapsia, miestä, vanhempia tai naapureita IHAN niskan takana hönkimässä, on valtavan helppoa vain istua alas ja avata raamattunsa. Tai lähteä ulos ja tahallaan alkaa kiinnittää huomiota kaikkiin niihin yksityiskohtiin jotka ovat JUMALAN luomia; ei ihmisen käsien valmistamaa. Tai kerätä rohkeutta, ja pyytää vaikka ne Jehovan todistajat sisälle kun seuraavan kerran sattuvat ovikelloa soittamaan (Heillä nimittäin ON ihan oikeasti huima määrä viisaita ajatuksia! Minusta on äärimmäisen outoa, että suurin osa ihmisistä ei osaa kertoa minulle, millä tavoin Jehovan todistajien usko poikkeaa luterilaisesta uskosta - mutta SEN he osaavat sanoa, että on "helvetin ärsyttävää, kun ne tulevat uskoansa muille tuputtamaan..." Siinä jos missä kuuluu naiivia puhetta!)

No, joka tapauksessa: tämän hetkisen ymmärrykseni mukaan Jumalalle on tärkeintä se, että ihminen ETSII häntä, eli yrittää ja haluaa ymmärtää mitä se Jumala vuorostaan meiltä ihmisiltä toivoo. Nimittäin kun pääsee siihen vaiheeseen, missä sydämessään kyllä arvaa ja tuntee että Jumala todella on se tyyppi, joka koko maailmankaikkeuden on aikaansaanut (eikä mikään olemattomuudesta syntynyt räjähdys - täysin käsittämätön jo väitteenä!), niin alkaa vähän pelottamaan se huomio, että on olemassa Big Brotheriakin suurempi - ja ennen kaikkea VOIMAKKAAMPI - silmä joka meitä valvoo... Silloin kannattaa kääntyä sen samaisen tyypin antaman ohjekirjan puoleen.

Sehän raamattu juuri on: ohjekirja! Sieltä löytyy jokaiseen ongelmaan neuvo, ja jokaiseen epätoivoiselta näyttävään tilanteeseen rohkaisu. Niinkuin nyt esimerkiksi tuo masennus. Luulitko sitä modernin yhteiskunnan uusimmaksi vaivaksi? Eikö masennuksesta muka ennen ole kärsitty? Kun vähän haastattelee tuttuja vanhuksia, niin kyllä sieltä alkaa löytyä jos jonkinlaisia tarinoita "järveen juosseista" äideistä (joilla siis on ollut niiiiiin ilmiselvää synnytysmasennusta, ettei mitään määrää...). Eikä se siihen lopu. Milloin raamattu on kirjoitettu? Sanotaan nyt suurinpiirteisesti, että pari TUHATTA vuotta sitten. Ja tietääkö raamattu masennuksesta mitään, onko se siellä tuttu käsite? No, arvaas vaan: "Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille." (1. Tessalonikalaisille 5:14)  Lisää aiheesta löytyy 12.4.2008 kirjoittamastani postauksesta "Lohdutusta masentuneille."

Sen minä lupaan, että kun... (Tai siis hetkinen: en minä sitä lupaa, vaan Jumala! Raamatussa hän sen lupaa, moneen eri otteeseen, monen monituisessa kohdassa!) ...että kun ihminen alkaa sitä Jumalan tahtoa etsiä, niin hän ennen pitkää saa ihanan RAUHAN SISÄLLENSÄ. Ihmisaivoillani olen tämän asian aivotellut jotensakin niin, että ne demonit jotka ihmisen sisällä mahdollisesti asuvat, kertakaikkiaan ennen pitkää lähtevät lätkimään, kun huomaavat että otollinen maaperä onkin muuttunut ihan toiseksi kuin se alunperin oli? Tuosta rauhasta löysin tänä aamuna yhden maininnan, laitan sen tähän lopuksi. Tässä Jeesus puhuu opetuslapsilleen, ja heidän kauttaan tietysti meille muillekin, lähestyvän kuolemansa (ihmisten puolesta uhrautumisensa, siis!!!) ajasta ja sen jälkeisistä ajoista.

 

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olkoon murheellinen älköönkä peljätkö."        (Johanneksen evankeliumin luku 14, jae 27)

 

Ja jo paljon aikaisemmin, jo vanhan testamentin aikana puolestaan Jumala itse on sanonut näin:

 

"Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne." (Hesekiel, luku 36, jakeet 26-27)

 

Rohkeutta! Minulle myös, etten muiden ihmisten painostuksen johdosta häpeäsisi sitä, että haluan olla mieliksi sille, jolla on se TODELLINEN valta - vaikkei Hän jostakin syystä meitä VIELÄ olekaan lopullisella rangaistuksellaan iskenytkään. Voisiko olla niin, että jäljellä on vielä sieluja, joiden heräämistä ja "pelastumista" odotellaan...?