Nyt tekee mieleni saada jokin selko tähän "hengelliseen etsintääni..." Jumalan johdatus on minulle aika selvä fakta, vaikken oikein Hänen olemassaoloaan pystykään sydämessäni täydellisesti TUNTEMAAN. Mutta onko tämä Jumalan sydämessätuntemisen toive vain extreemiharrastusten maailmassa elävän ihmisen ehdottomuutta? Onko Häntä kukaan koskaan oikeasti "sisällään" tuntenutkaan? Tai onko se muuten vaan liikaa pyydetty? Tai pitäisiköhän minun vain nöyrästi asettua odottamaan; "kyllä se sieltä sitten joskus tulee..." "Anna ajan kypsyä", tyyliin?

Viimeaikaiset kokemukseni, ja oppi jota olen saanut on antanut minulle entistä selvemmän kuvan Jeesuksen ja apostolien persoonista - nimenomaan heidän tässä maailmassa osoittamistaan luonteenpiirteistä, taipumuksista, lahjoista, jne. Näistäkään yksityiskohdista minulla ei perusluterilaisen taustani johdosta ollut minkäänlaista käsitystä; en millään tavoin tuntenut heitä ihmisinä. Onkin valtavan kiinnostavaa päästä heihin käsiksi todellisina, historiallisina, kauan ennen minua eläneinä ihmisinä, joilla kuitenkin on ollut omat halunsa ja toiveensa, ja kaikki omat, persoonalliset luonteenpiirteensä.

Aika hämärä käsitys minulla on myös Pyhästä hengestä: hänen persoonastaan ja tehtävästään, sekä taivaassa, että maan päällä.

Lähetän tämän blogini tulevine kirjoituksineen nettiavaruuteen kaikkien ihmisten luettavaksi; yhtä aikaa kaikille ja ei-kenellekään. Toivon että Jumala aikanaan johdattaa tänne lukijoita, joilla on omia ajatuksia, kokemuksia ja todellisia neuvoja jaettavanaan.

Sydämen lämpöä!