On. Siinä se.

 

Mutta jatkettakoon vastausta otsikon kysymykseen vielä vähän... Raamatun viimeinen kirje on nimeltään "Johanneksen Ilmestys." Siinä Johannes joka ikisellä sivulla kertoo moneen eri otteeseen erilaisista henkiolennoista, mm. enkeleistä, jotka kaikki ovat Jumalan luomia olentoja ihan niinkuin ihmisetkin. Ratkaiseva ero vain on siinä, että noille henkiolennoille Jumala on antanut täysin erilaisia kykyjä kuin ihmisille.

Johanneksen Ilmestyksen luvun 5 jakeessa 11 Johannes kertoo nähneensä ja kuullensa "monien enkeleiden äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat." Eli siis lukumäärällisesti enkeleitä oli (10.000 x 10.000) + (1.000 x 1.000) = 100.000.000 + 1.000.000 = 101.000.000 paikalla justiinsa silloin... Osaatko lukea noita nollia? Loppusumma on satayksimiljoonaa tsibaletta enkeleitä - ja nämä siis olivat paikalla niiden muiden "olentojen ja vanhinten" lisäksi! (Sivunoottina sanottakoon että koko Suomen maasta ei justiinsa tällä kirjoittamisen hetkellä löydy elossa olevaa paikallista porukkaa kuin reilut 5,3 miljoonaa henkeä!)

Jumala on siis luonut heitä miljoonia ja taas miljoonia yksilöitä, toinen toistaan voimakkaampia. Enkelit kumartavat sekä Jumalaa itseänsä, että myös Jeesusta, johon Jumala on tykästynyt niin erityisellä tavalla, että kutsuu tätä "ainoaksi pojaksensa" - siitä huolimatta että raamatussa myös enkeleistä käytetään termiä "Jumalan pojat" (Esim. Jobin kirjan luvussa 38, jakeessa 7. Tässä jakeet 4-7:) "Missä olit silloin kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse? Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven, kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?"

Enkelit ovat uskollista porukkaa, ja he yhdessä iloitsevat aina kun joku uusi sielu löytää tiensä takaisin Jumalan luokse: "...jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?" "Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen." (Luukkaan evankeliumin 15. luvun jakeet 8 ja 10)

Mutta nyt tulee se kinkkinen puoli: kaikki enkelit eivät suinkaan ole hyväntahtoisia! Tässä on se kompastuskivi... Myös enkeleilleen Jumala ilmiselvästi antoi sekä kyvyn, että tahdon ajatella itsenäisesti. Jutun pointti lienee ollut se, että enkelit ja ihmiset tajuaisivat Jumalan aina ja kaikissa yhteyksissä tekevän päätöksiään + määräävän erilaisia kieltojaan ihan vain siksi, että hän halusi luomiensa "taideteosten" välttävän kaikkea heille vahingollista. Mutta tuon vapaan ajattelun mahdollisuuden takia koko homma kääntyikin vähän poskelleen...

Ensin oli se yksi tyyppi (alunperin siis Jumalan luoma - enkeli!), joka jostain syystä halusi niin sanoakseni kaivaa maata Jumalan jalkojen alta, ja kylvää epäluulon ja tottelemattomuuden siementä sinne Eedeniin. Tyyppiä on usein kuvailtu luihuksi käärmeeksi, joka meni valehtelemaan Eevalle sen yhden surullisenkuuluisan omenan tarkemmista ominaisuuksista, mutta eikö olekin niin, että ei hän siinä kyllä mitään valehdellut; pikemminkin jätti vain koko totuuden kertomatta... Sillä tottahan hän puhui: eivät ne Eeva ja Aatami siihen omenan syömiseen kuolleet! (tosin mieti vähän miten pelottava tilanne se on Eevalle ollut: ottaa eka puraisu omenasta josta Jumala on sanonut, että siitä jos haukkaat niin kuolemalla kuolet!!! Mutta sitten kun hän uskalsi haukkaamaansa palasta pariin otteeseen pureskella, tuntea suussaan sen ihanan mehukkaan maun, ja jopa nielaista - kuvittele, mitä ajatuksia hänen päässään on lähtenyt vilisemään... Tässähän sitä vielä porskutellaan, eikä kuolemasta tietoakaan!) Ihminen siis uskotteli itselleen Jumalan voivan olla väärässä - vain ja ainoastaan siksi, että rangaistus väärin tekemisestä ei seurannutkaan välittömästi. Sama kuvio toistuu yhä päivästä toiseen täällä meidän maailmassammekin... Mutta kuinka ollakaan, kuolemahan siitä silloin jo seurasi. Ihminen karkotettiin Eedenistä, jottei hän vielä edellisen uhittelunsa lisäksi "ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta, ja söisi ja eläisi iankaikkisesti." (1. Mooseksen kirjan 3. luku, jae 22)

No paljon myöhemmin sitten täällä maan päällä oltiin tilanteessa, jossa sama Saatana oli käännyttänyt viekotteluillaan käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset pois Jumalasta! Vain harvat ihmiset olivat elämänsä aikana pysyneet Jumalalle uskollisina, ja Nooan (joka oli Aatamin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa; kymmenes sukupolvi Aatamin jälkeen) aikoina ei maailmasta löytynyt enää ketään muuta Jumalaa tottelevaa ihmistä, kuin Nooa ja hänen perhekuntansa jäsenet.

Kaiken huipuksi myös Jumalan enkeleiden joukoissa ajatukset ja halut velloivat aikamoisena myrskynä: ilmaantui muitakin enkeleitä, jotka päättivät tehdä mieluummin omien mielihalujensa mukaan, kuin Jumalan toiveiden ja käskyjen mukaan. Tapahtui jotakin täysin uskomatonta: "Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat." "Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita. Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: 'Minä hävitän maan päältä ihmiset jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni.' Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä..." (1. Mooseksen kirja, 6. luvun jakeet 1-2 ja 4-8) Tilanne oli siis kehittynyt aivan liian pahaksi ja Jumalan oli pakko tuhota kaikki ne omien kättensä työt, mitkä hän niin kauniisti ja taidolla oli luonut. Miten järkyttävää sen on täytynyt olla Hänelle...!

Maailman tuhoutuessa vedenpaisumuksessa Jumala ei myöskään "säästänyt enkeleitä jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi." (Toinen Pietarin kirje, luku 2, jae 4) Lopulta tilanne taivaassa puhkesi ilmisodaksi - kuvittele, taivaassa hyvien enkelien ja pahojen enkelien välillä: "Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa." "Sen tähden riemuitkaa taivaat ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!" (Johanneksen Ilmestys, 12. luku, jakeet 7-9 sekä 12)

Ja tämä on siis tilanne edelleen: taivaassa vallitsee nyt rauha ja siellä voidaan huolella valmistautua tulevaan lopulliseen koetokseen, siihen jota Harmageddoniksi sanotaan. Täällä maan päällä taas olot muuttuvat hetki hetkeltä hurjemmiksi ja kurjemmiksi, sillä "...koko maailma on pahan vallassa." (Ensimmäinen Johanneksen kirje, luku 5, jae 19) Kirjaimellisesti! Hän ja hänen enkelinsä, eli demoninsa, tekevät kaikkensa eksyttääkseen Jumalan luota pois niin paljon porukkaa kuin suinkin voivat ennen kuin heille tulee loppu - ihan vain silkasta kostonhalustaan!

Taistelu hyvän ja pahan välillä on ihan todellinen, ja sen TIETÄÄ JOKAINEN MEISTÄ! Tai ainakin ne meistä, jotka jonkinlaisten elämän kuvioiden kautta ovat kummankin "sotijapuolen" edustajiin tutustuneet. Maailmassa on paljon ihmisiä, joiden teot ja ajatukset ovat pahoja. Mutta on myös paljon niitä, jotka teoillaan ja ajatuksillaan haluavat synnyttää lisää hyvyyttä maailmaan! Valtavan monet meistä kärsivät sisäisistä demoneista - juuri niistä, jotka meidän sisimpäämme ryömivät ja sieltä käsin saavat meidät tekemään tekoja joita emme omiksemme tunnista!

Tämä taistelu on äärettömän paljon suurempi ja laajempi kuin sinä tai minä; yksin me emme siitä selviä millään, se on täysin selvää! Ainoastaan Jumalalla on voima karkottaa demoneja. Mutta mikä tärkeintä: Jumala onneksi myös HALUAA ne sieltä sinun sisältäsi karkottaa - ikuiseksi foreveriksi, täysillä napakymppiin, jumprahuiti!!! Pyydä apua, niin Hän auttaa. Pyydä pyytämästä päästyäsi, vaikka sata kertaa, jos se sitä vaatii:

PYYDÄ, NIIN HÄN AUTTAA SINUA!!!