...Sanattomuuteni ei johtunut täydellisestä järkytyksestä - vaikka kyllä järkyttyneenä seuraan sitä ajatusmaailmaa, jonka vangeiksi te olette jääneet! Mies ja lapset kuitenkin hönkivät niskan takana ja väsymyskin painoi päälle, joten en heti löytänyt haluamiani lohdutuksen tai ymmärryksen (niin pitkälle kuin se siis on mahdollistakaan) sanoja. Päätin siis pistää mietintämyssyn päähäni, ja kypsytellä ajatuksiani kunnes pääsisin lähemmäs niitä sanoja, joita kanssasi haluan jakaa.

 

Ihan ensimmäinen sana jonka pistän jakoon heti alkuunsa on: *HALAUS!*

Ja oikeastaan toinenkin sana on *TOINEN HALAUS!!*

Pussatakin voisin poskelle, mutta meneeköhän jo överiksi? ;-)))

 

Surkuhan minun tulee teitä kaikkia syömishäiriöstä kärsiviä, syvä surku. Kun itse TIETÄÄ ihan oikeasti - sekä järjellään että sydämellään -, että lohtu ja apu ja se elämän tarkoitus on niin käsittämättömän lähellä kuin Jumala on, tekee kipeää nähdä muiden kärsivän demoneistaan vain siksi, etteivät kehtaa Jumalan puoleen kääntyä! Vain siksi, ettei se ole in-juttu, ja koska läheltä ei löydy ihmistä joka heihin sydämellään ylettyisi! Tiedän että sinä olet jo "kuulolla" tämän asian suhteen - siksi sinulle tästä puhun.

Kaikista niistä muillekin jakamistasi vinkeistä en suoraan sanoen yhtäkään enää kunnolla muista, mutta yksi lause siinä edellisessä kirjoituksessasi kiinnitti huomioni, sen minä muistan, sen ihan viimeisen: "nyt fiilis ok vaikka tunnen omituista syyllisyyttä siitä että laitan tänne muiden sairautta edistäviä vinkkejä."

!!!!!!!!!!!!!

Ja sitten kun sait ne vinkit kirjoitettua, ne varmaankin alkoivat sinua itseäsikin houkutella ja rohkaista - viimeinen kirjoituksesi huokui iloa ja tyytyväisyyttä siitä, että ihosi on taas muuttunut kalpeaksi, ja siitä että kaiken maallisen ja materialistisen paskan keskellä (kustantajan oma ilmaus...=)) olet taas onnistunut tekemään itsestäsi piirun verran kauniimman... 

Ibiii rakas. Kuuntele omaatuntoasi. Sitä juuri, joka sinut saa välillä tuntemaan syyllisyyttä. Kuuntele, sillä se juuri kertoo sinulle miltä Jumalasta tuntuu, kun sinä Hänen tekemäänsä työtä pilkkaat ja tuhoat. On yksi asia tuntea masennusta tai suorastaan epätoivoa kaiken sen saatanan kehittämän maallisen... (tekee mieli sanoa paskan, mutta sanottakoon nyt vaikka:) turhuuden johdosta, jonka keskellä sinä ja minä ja niin moni muu elämme - ja joka ei millään tavalla tarjoa meille hyvää oloa tai tyytyväisyyttä kanssaihmisiin -, mutta sitten onkin ihan toinen juttu tuntea halua tuhota sitä hyvyyttä ja kauneutta, minkä Jumala on meille antanut!

Olen varma siitä, että sinäkin pitäisit iljettävänä sellaista jos minä kertoisin miettiväni keinoja lapseni murhaamiseen siten että kukaan ei sitä huomaisi!!! Kertoisin muillekin netin avulla erilaisia konsteja tukehduttaa tai myrkyttää lapsi niin, ettei jälkiä näkyisi myöhemminkään... Murha on murha, Ibiii, myös itsemurha. Ja mistä muusta muka on kysymys silloin kun ihminen kuolemaa kaivaten haluaa haihduttaa itsensä pois tästä maailmasta?

Sinussa elää ilmiselvä taiteilija, sen kuulee ja näkee tekstiesi monistakin eri sanavalinnoista. Sinua on siunattu sillä lahjalla. Osaat pukea tunteitasi sanoiksi jotka ainutlaatuisella tavalla tavoittavat ja herkistävät myös muita ymmärtämään tunnetilojasi. Käytä tätä hyväksesi, Ibiii! Kerro tunteistasi - myös niistä, jotka ajoittain vieraannuttavat sinua sairaudestasi, eikä pelkästään niistä jotka vieraannuttavat sinua elämästäsi, ja vievät pidemmälle sairauden syövereihin. Oletko huomannut, että eniten kommentteja saat teksteihisi, joissa edistät muiden sairautta? Sinua kuunnellaan! Sinun ajatuksiasi seurataan! Sinulla on käytössäsi voimakas väline, jolla voit peruuttamattomasti tuhota sekä itseäsi että muita! Mutta se sama väline toimii myös auttavana kätenä, auttavana sydämenä - VALINTA on sinun!

Jos olen ymmärtänyt asian oikein, niin kukaan muu ei voi ihmistä lopullisesti repäistä pois syömishäiriön - sen kummemmin kuin minkään muunkaan "suden" - terävistä hampaista; itsestä sen on lähdettävä liikkeelle. Mutta ihminen voi auttaa toista HALUAMAAN sieltä pois. Ja sehän se on se ensimmäinen askel, eikö niin? Olenko oikeassa kun luulen, että sinä itse keikut sillä rajalla? Välillä haluat, välillä et? Pyydä apua! Pyydä apua. Pyydä apua. Pyydä apua...

 

Ai keneltä, vai? Ai siltä psykologilta, vai?

 

Jumala kuuntelee. Hän tietää ihan jokaisen pikku ongelman mikä sinua rassaa. IHAN JOKAISEN. Sinulla ei ole yhtään sellaista ongelmaa, jota hän ei jo etukäteen tietäisi. Hän vain odottaa. On jo kauan aikaa odottanut sinua, Ibiii. Odottanut, että sinä kääntyisit sen yhden ainoan tahon puoleen, joka sinua VOI auttaa... Minä voin yrittää tsempata sinua oikeaan suuntaan, mutta sinun tehtäväsi on ottaa se toinen askel: hakea JUMALALTA apua! Ihmiset eivät sinua voi auttaa, vain Jumala osaa demonisi tuhota!

Jos rukoileminen tuntuu vaikealta, niin tiedä, että sen ei todellakaan tarvitse olla mitään herran-haltuun-halleluujaa -tekstiä. Jumala on se Isä, joka meidät on tehnyt; hän hallitsee kyllä kaikki maailman kielet, ja hän kuuntelee kyllä ihan sujuvasti niin kirjakieltä kuin murretta tai slangiakin... Rukous voi myös olla salamannopea, äänetön avunhuuto kun rekka juuri meinaa jyrätä ylitsesi, tai pitkääkin pidempi vuodatus tunteistasi ja ajatuksistasi. Ainoa mistä Jumala välittää on se, kääntyykö ihminen HÄNEN puoleensa apua tarvitessaan, vai turruttaako itsensä ja tarpeensa maailman avuilla! Ja jos tuntuu vieraalta/vaikealta käyttää sanaa Jumala, niin sano vain "Isäksi" - ihan yhtä oikeaan osuu...

Huh, miten pitkä vuodatus tästäkin tuli - mutta katsos vaan: perillä ollaan molemmat. Minusta matka tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna pitkältä, mutta kun noita ajatuksia piisasi, niin minähän jatkoin vaan. Ja tosiasiassahan tämä teksti ei ole mitenkään äärimmäisen pitkä, eihän? Täällä netissä vaan on totuttu siihen, että ihminen ei saa "puhua." Ajatukset ja tunteet pitäisi supistaa äks-määrään sanoja - ettei KUULIJA kyllästy... Mutta entäs minä sitten, ja minun tarpeeni jakaa ajatuksia...? =)

 

Tsemp, Ibiii ystäväni, tsemp!!!

Huonokin päivä voi olla hyvä - riippuu miltä kantilta sitä katsoo:

kun demonit murisevat, niin enkelit hurraavat!!!