"Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Ei hän aina riitele, eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan, eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää minkälaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi."

(Psalmi 103: jakeet 8-14)

"Hän muistaa meidät tomuksi..." Wau...! Hän muistaa vieläkin sen päivän, jolloin hän ensimmäisen kerran lähti tomusta muovailemaan ihmisen hahmoa, totesi sen lopulta ihan mukiinmeneväksi, ja päätti puhaltaa siihen elämän hengen: tyyppi sai nimekseen Aatami...

Eli siis Jumalan silmissä kaikki mitä minä teen on joka tapauksessa verrattain helppo antaa anteeksi. Olenhan saanut alkuni äärimmäisen yksinkertaisesta materiaalista - eihän sellaiselta mitään huikaisevan briljanttia voisi odottaakaan...? Mutta Jumalassa ihmeellistä on se, että hän näkee jokaisen ihmisen sydämeen. Hän tietää meidän jokaisen henkilökohtaisen historian - koska juuri hän itse on sen alkuunpanijanakin toiminut. Hän tietää kaikki tekomme, ajatuksemme, ja mielihalumme. Jokaisen syntimme, niin menneet kuin tulevatkin. Hän tietää kuka ja mikä minä olen!

Hän on myös antanut minulle vapauden valita, teenkö elämässäni hyvää vai pahaa. Saan valita toiminko elämässäni hänen ohjeittensa mukaisesti, vai seuraanko kana-aivona maailman turhuuksia ja kohinoita. Oma valintani on, kenen mielipiteestä välitän enemmän: ihmisten, vai sen Kaikkeuden Luojan, joka huiman viisautensa keinoin on synnyttänyt tämän maailman; laittanut taivaat ja maan paikoilleen juuri oikeissa mittasuhteissa toisiinsa nähden, asettanut ilman happipitoisuudet kohdalleen jotta elämä maapallolla olisi ihmisille ja eläimille mahdollista, suunnitellut veden kiertokulun, järjestänyt kaikki elämän eri muodot toimimaan yhteistyössä keskenään, ja sitten mahdollistanut niin ihmisten kuin eläintenkin lisääntymisen - niin ihmeellisen taianomaisella tavalla, ettei ihminen sitä yrityksistään huolimatta vieläkään osaa ymmärtää tai matkia!!! (Ai keinohedelmöitys vai? Ai kloonaus? - Ei vedä vertoja Jumalan voimalle; tyhjästä on paha nyhjästä! Sekä keinohedelmöitykseen, että kloonaukseenhan tarvitaan ensin jokin Jumalan luoma: munasolu/siittiösolu/pala jo olemassaolevaa dna:ta...!)

Eikä tässä vaiheessa sovi yhtään ökkötellä, ja ajatella että minä olen niin pieni maan matonen... olen niin paha... niin montaa sorttia syntiä tehnyt... Hevon kukkanen!

"Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?"

(Psalmi 130: jae 3)

Kenellä meistä olisi pienimpiäkään mahiksia "selvitä elämästä hengissä", jos Jumala tarkkaan kirjoittaisi meidän syntejämme muistiin, ja niistä meitä rankaisisi? Jeesuskin sanoi miehille, jotka halusivat kivittää aviorikoksen (synneistä yhden vakavimman!) tehneen naisen, että ensimmäisen kiven sopi heittää sen, joka itse oli synnitön! Nainen selvisi tilanteesta ilman pienintäkään naarmua...

Ei, elämän kirjaan kirjoitetaan ne hyvät TEOT! Kaiken tekemäni pahan Jumala on valmis unohtamaan sillä sekunnilla, kun minä koko sydämestäni sitä vilpittömästi kadun, ja pyydän häneltä opastusta siihen, miten elää elämääni tästä eteenpäin hänen tarkoituksensa mukaisesti! Hän haluaa minun rakastavan ja kunnioittavan sekä häntä, että hänen voimaansa ja luomuksiaan -  niin omaa itseäni kuin muitakin! Ja hän haluaa minun tekevän hyviä tekoja: NE hän kirjoituttaa muistiin, hyvät tekoni. Ei hyviä aikeitani, tai positiivisia ajatuksiani, tai yritys-hyvä-kymmenen -juttuja... Kaiken sen, mitä minä TEEN hyvin, itseni ja muiden puolesta, itseäni ja muita varten, itseni ja muiden hyväksi - kaiken sen hän kirjoituttaa muistiin!!!

Ja sanoisin, että jos tämän koko ekosysteemin ja elämän synnyn suunnittelija + toteuttaja + ylläpitäjä osoittaa pienintäkään halua opastaa minua siinä, miten tässä elämässä parhaiten pärjätään - niin hitsi vieköön: TYHMÄHÄN MINÄ OLISIN PÄÄSTÄNI, JOS EN HÄNEN VINKEISTÄÄN OTTAISI VAARIN!!! Ja juuri sellaiseksi elämän ohjekirjaksi raamattu on tarkoitettu:

"Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistautunut."

(Paavalin toinen kirje Timoteukselle, luku 3: jakeet 16,17)

 

Eli siis tiivistetysti koko juttu on näin valtavan yksinkertainen:

"Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eikä astu syntisten teitä, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan, ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki mitä hän tekee, menestyy."

(Psalmi 1: jakeet 1-3)