TTA kyseli kommenttipuolella "mikä on Jehovan todistajien tämän hetkinen suhtautuminen Jeesukseen ja Pyhään Henkeen." En ole aivan varma siitä, mitä tarkoitat (kysymyksen asettelu voisi esimerkiksi viitata siihen, että tuo suhtautuminen jollain tavalla tapaa muuttua päivästä tai vuodesta toiseen? Sitä et kuitenkaan varmaan tarkoita, vai?), mutta jos kysymyksesi on ihan niin suoraksi tarkoitettu kuin luulen, niin vastaukseni on tässä alhaalla. Mutta huom! Kirjoitan tämän nyt oman ymmärrykseni mukaan, eli pyydän anteeksi jos laitan Jehovan todistajien suuhun asioita, joita he itse eivät pitäisi ihan korrektina. En kuitenkaan luule meneväni metsään ihan mahdottomasti vastauksessani...

 

1) Jeesus on kirjaimellisesti kaikkien luotujen esikoinen, eli ensimmäinen niistä kaikista tyypeistä, joita Jumala aikanaan ryhtyi luomaan. Hän oli myös isänsä/tekijänsä vierellä eli mukana, kun sitten koko muu maailma (taivaat ja maa) luotiin. Kaikki knowhow ja voima siihen hommaan tuli vain ja ainoastaan Jumalalta, mutta Jeesus oli ehdottomasti paikalla auttamassa sen toteutuksessa. Lisää tästä asiasta postauksessani: "Kuka loi taivaan ja maan? 

Myöhemmin Jeesus - omalla suostumuksellaan, by the way - muutettiin lihaa ja verta olevaksi ihmiseksi, jotta hän A) kirkastaisi Isäänsä, B) kuolemallaan lunastaisi  ikuisen elämän kaikille niille, jotka kuuntelevat ja tottelevat häntä, ja uskovat hänen taivaalliseen alkuperäänsä. (Kts. postaus:  Joh 17)

Kuolemansa jälkeen Jeesus nostettiin jälleen takaisin Jumalan luokse. Hän ei suinkaan ole palannut taivaaseen lepäämään laakereillaan, tai tyytyväisenä harppua soittelemaan, vaan heti paluustaan lähtien hän on toiminut sen hyväksi, että taivaat ja maa viimeinkin saataisiin palautettua alkuperäiseen malliinsa, ja saatana saisi lopullisen rangaistuksensa.

 

2) Pyhä henki on Jumalan vaikuttava voima. Eräänlainen "työkalu" millä Jeesus nykyäänkin vuodattaa ihmiselle apua, lohdutusta, rohkeutta, inspiraatiota, voimaa, herkkyyttä, jne... Pyhää henkeä annetaan ihmiselle, jos hän sitä pyytää. Ihminen itse, hänen ruumiinsa on pyhän hengen temppeli , eli paikka missä Jumalaa voi palvoa hänen itsensä kertomalla tavalla. "...Ja mitä muuta Jehova vaatii sinulta takaisin, kuin että noudatat oikeutta ja rakastat huomaavaisuutta ja olet vaatimaton vaeltaessasi Jumalasi kanssa?" (Miika 6:8)

 

3) Jumala ilmoittaa nimensä olevan JHVH!!! Miten hyvänsä se sitten alunperin onkin lausuttu, se on kuitenkin hänen nimensä! Herra, Luoja, Jumala jne. ovat vain titteleitä, kuten myyjä, opettaja, tai vaikka bussikuski! Nuo tittelit kertovat kohteestaan, mutteivät ole silti nimiä. Kirkkoraamattu on kääntänyt Jumalan oman esittäytymisen näin:   Ja Jumala puhui Moosekselle ja sanoi hänelle: "Minä olen Herra. Ja minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille 'Jumalana Kaikkivaltiaana', mutta nimelläni 'Herra' en minä ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi." (2Moos 6:2-3) Onko tässä jonkun mielestä järkeä? Ei. Ja kirkkokin tunnustaa sen! Em. raamatun alaviitteessä viitataan siihen, että tuo Jumalan nimi oikeasti onkin Jahve. Mutta opettaako luterilainen usko ihmisille Jumalan nimen olevan Jahve? Tietääkö tavallinen kadun tallaaja vastauksen, jos menet häneltä kysymään mikä on Jumalan nimi? No ei...  Miksi kirkko ei sitä paljasta? Eikö sillä ole väliä? EIKÖ SILLÄ TODELLAKAAN OLE VÄLIÄ???

 

Pidempi versioni näistä aiheista jatkaa: Adam ja Eeva syntyivät täydellisiksi, mutta heidän tekemänsä giganttisen suuren virheen tähden synti, kuolema, sairaudet ja kaikenlainen kärsimys saivat otteen heistä itsestään, sekä heidän lapsistaan, lapsenlapsistaan, lapsenlapsenlapsistaan, lapsenlapsenlapsen-lapsistaan, jne... Eli mahdollisesti pieneltä vaikuttaneella teolla oli todellisuudessa kauhistuttavan suuret seuraukset!!! Mutta kukaan ei voi sanoa, etteikö Adamia olisi varoitettu... Hän tiesi tekonsa seuraukset, muttei enää uskonut  sen toteutumiseen! Sen sijaan että olisi uskonut Jumalan tietävän paremmin, Adam kallistuikin uskomaan käärmeen ja Eevan loogisilta vaikuttavia perusteluja...

(Katso: San 8:31) Aikojen alkupuolella taivaassa ollessaan Jeesus kertoo kiinnostuneensa erityisesti juuri ihmisten (tai ihmisen; Adam = "ihminen"?) pojista, eli lapsista niinkuin kirkkoraamattu meitä kutsuu. Jeesukseen ja hänen elämäntarinaansa liittyykin juuri siksi erottamattomasti myös veren konsepti, sillä kuten kaikki tiedämme, raamattu sanoo Jeesuksen lunastaneen ihmiskunnan takaisin Jumalan yhteyteen juuri omalla verellään. Raamattu sanoo Jumalan rakastaneen ihmisiä niin valtavan paljon, että hän uhrasi jopa oman poikansa - sen ensimmäiseksi luodun, kaikkein täydellisimmän ja rakkaimman luomuksensa - jotta me ihmiset oikeasti löytäisimme synnin vääristämältä reitiltämme takaisin hänen luokseen. Mutta kaikesta päätellen myös Jeesus oli meistä niin kiinnostunut, eli rakasti meitä niin paljon, että hän itse halusi tuon uhrauksen tehdä!!!

Veri = sielu, sanoo raamattu. Ja sielu puolestaan on sama kuin ihmisen ja eläimen elämänvoima. Eläimiähän uhrattiin entisaikoina Jumalalle anteeksipyyntönä synneistä. (Myöhempi lisäykseni tähän postaukseen: katsokaapa Hepr 10:3 = ...näissä uhreissa on vuodesta toiseen muistutus synneistä!) Tämä tapa juonsi juurensa suoraan Adamiin ja Eevaan; 1. Mooseksen kirjan 4. luku aloittaa kertomuksen siitä, mitä he hommailivat karkotuksensa jälkeen, ja jo kolmannessa jakeessa mainitaan heidän poikiensa Kainin ja Abelin tuoneen uhrilahjoja Jumalalle. Ajan mittaan kuitenkin tuo anteeksipyynnön muoto menetti vaikutuksensa, sillä ihmiset unohtivat sen todellisen tarkoituksen: katumisen ja muuttumisen! Koko uhrijärjestely muuttui Jumalalle iljettäväksi, koska ihmiset vain kävivät läpi pakollisia askeleita, mutteivät muuttaneet mitään omassa käytöksessään ja elämässään. Moneen  otteeseen Jumala yritti heitä oikaista; houkutella, varoittaa ja jopa rankaista, ja pahan paikan tullen ihmiset hänet muistivatkin ja alkoivat häntä taas palvella, mutta kun ajat muuttuivat hyviksi, he kerta toisensa jälkeen unohtivat hänet uudelleen! Oli siis täysin selvää, että omin voimin ihmiset eivät koskaan tajuaisi syntiensä suuruutta (sen kummemmin kuin Jumalankaan suuruutta), eivätkä pystyisi niitä eläinten verta symbolisesti vuodattamalla anteeksi pyytämäänkään. "...ja on tullut tunnetuksi, mitä ihminen on; eikä hän kykene ajamaan asiaansa itseään voimallisempaa vastaan." (Srn 6:10)

"Kun saapuu se, mikä on täydellistä, niin poistuu se, mikä on osittaista." (1 Kor 13:10) Jeesuksen, täydellisistä täydellisimmän, ensimmäisen ja puhtaimman (eli pyhimmän) veren vuodatus oli niiiiiiiiiiin hillittömän suuri uhraus, ettei sellaista oikein meikäläisen aivot pysty tajuamaankaan. Vuodattamalla oman verensä eli elämänvoimansa täysin tyhjiin/olemattomiin, hän kerta kaikkiaan esitti maailmankaikkeuden suurimman anteeksipyynnön Jumalalle, ja pyysi, että Jumala hänen toivomuksestaan armahtaisi kaikkia meitä, jotka saatanan  tahallisen petollisuuden tähden olimme eläneet kärsimyksen ja ahdingon maailmassa koko elämämme!

 

Eli kun nyt tiedämme, että yhden hemmon verellä korjattiin miljoonien ziljoonien ihmisten raa'at virheet, niin olisikohan aihetta ottaa oikein juurta jaksaen  selvää, että mitä tästä kaikesta meille oikein tuolla raamatussa kerrotaan; ihan selvin sanoin, ja päin naamaa!!!